Siellä se nyt on, pieni maitokoomaaja. Ja hei, uusi sohvakin!
Päätökseen tuli sekin loputtomalta tuntunut loppuraskaus! Muutaman päivän tsuumailimme merkkejä lähestyvästä myrskystä, ja kun sunnuntaipäivänä Pellervo pyöri jaloissani eikä oikein olisi halunnut jättää mua yksin, eivät maanantaisena aamuyönä kertarysäyksellä kivuliaina ja tiheinä alkaneet supistukset tulleet niin hirmuisena yllätyksenä.
Ja maanantaina 27.1.2014 hieman puolenpäivän jälkeen laskettiin synnytyssalissa rinnalleni toinen tyttäremme, pikkuinen Mimmi.
Tai oikeastaan ei niin hirveän pikkuinen, koska syntymämitoiksi matamille kirjattiin hulppeat 4650 grammaa ja 53 senttiä...!! Arvasin vauvan isokokoiseksi jo synnytyssaliin saavuttuamme, kun kätilö teki kokoarvion vatsan päältä tunnustelemalla, eikä sanonut mitään. :D Päätin kuitenkin siinä samassa olla ajattelematta koko asiaa, koska muuten olisin mennyt aivan järkyttävään paniikkiin.
Olikin hyvä luottaa vaistoonsa, tai vaikka mun ja vauvan tiimityöhön, koska Mimmi mahtui syntymään oikein mainiosti. Mulla oli apuina upean kätilön ja rakkaan Turon lisäksi doula (tästä kirjoitan myöhemmin ihan oman postauksensa!), akupainanta, tens-laite, säkkituoli, Taysin uusi iki-ihana
amme suihkuineen, sekä ilokaasu ponnistusvaiheen aikana. Sairaalassa ehdimme olla kaikkiaan vain nelisen tuntia ennen Mimmin saapumista maailmaan, ja ponnistusvaihekin kesti kokonaiset 13 minuuttia. Siitä jäi muistoksi kolme tikkiä (vanhan epparihaavan antaessa periksi), joten kaikkiaan aika jees!
Kahden yön verran majailimme Taysin potilashotellissa, jolle sillekin voisin kirjoittaa oman oodinsa jossain vaiheessa. ;) Velmu kävi isin kanssa ihmettelemässä pikkusiskoa, ja on ottanut Mimmin vastaan kaikkiaan tosi hyvin. Pieniä kiukkuja ja mustasukkaisuuskohtauksia on toki esiintynyt, mutta ne ovat kohdistuneet meihin vanhempiin. Vauva on vaan ihana hassu, joka pitää saada sykkyyn monta kertaa päivässä. Mun pienet.
Viime viikko oli vielä aikamoista sopeutumista ja kävi pieni babybluesin poikanenkin kylässä etenkin iltaisin, mutta uuden viikon alkaessa kaikki on tuntunut helpottavan. Turo on isyyslomalla vielä ensi viikon, joten mä saan toipua rauhassa, ja aloittaa sitten uudenlaisen arjen ihmettelyn tyttöjeni kanssa mahdollisimman hyvävointisena. :)
