Ain't nobody left but us these days

( Kuva: Weheartit.com )

Parhaita henkireikiä miun arkeeni on aina tuonut yksi ylitse muiden, musiikki. Erityisesti livemusiikki tarjoaa jotain sellaista ainutlaatuista, jota ei vaan saa mistään muualta. Kun biisi nappaa mukaansa ja olet yhtä sen ihmismassan ja valtaisan energian kanssa... Siinä ei ole tilaa karkaileville ajatuksille ja huomisesta huolehtimiselle. On vain se hetki.

Ei ole liioiteltua sanoa, että musiikki on tuonut mun elämääni paljon upeita asioita. Muun muassa parhaita ystäviäni en tuntisi todennäköisesti lainkaan ilman lempibändiäni, ja se on paljon se! Viikon päästä sunnuntaina lähdetään taas kahden vuoden tauon jälkeen yhdessä keikalle rehaamaan, ja jo pelkkä ajatus nostaa hymyn korviin saakka. Parasta parasta parasta! 

Vaikka jengimme on erinäisistä syistä vähän kutistunut, ja yksi bändin jäsenkin jättäytynyt toistaiseksi kiertueeta, niin... No, mua helpotti kovasti nämä Tove Janssonin sanat: "On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi." 

Ensi sunnuntaista tulee mieletön, ikimuistoinen ilta, jolloin hymyillään muistoille, nostetaan vaikka malja tai kaksi menneille, tunnetaan tulevaisuus jo nurkan takana, pikkumurusena jo läsnäkin... Mutta ennen kaikkea heittäydytään täysillä niihin tunteihin maailman parhaan bändin kanssa. Mä taidan ottaa pienen varaslähdön jo nyt, ja fiilistellä Velmun päiväuniajan näitä keikkoja, jotka osaan alusta loppuun niin hyvin. ;) Ei ole se sisäinen fanityttö tainnut mihinkään kadota äitiydenkään myötä, ja hyvä niin!

Odotettu vieras

Tiistaina saatiin kylään kovin kaivattu tyyppi. Tyttärelläni on sellainen spesiaali side muutamien ihmisten kanssa, ja tämä kyseinen herra kuuluu kyllä siihen joukkoon.

Juho vietti ison osan alkuvuodesta Panamassa ja muualla kaukana, ja palasi Suomeen - ainakin toistaiseksi - viime viikolla. Tiistaina tosiaan pamahti sitten meidän ovelle, ja toi vielä mukanaan ihanaisen siskonsa Ainon, jota en ole nähnyt... no, ihan liian pitkään aikaan. Eli jee! Ja sitähän se Velmukin huuteli vieraiden lähtöön saakka. Ee! Ee! Jjjee!

Tuliaiseksi Velmu sai valita Tyynenmeren rannalta poimituista simpukankuorista mieleisensä, ja pienen empimisen jälkeen sellainen löytyi. Nopeasti hän kuitenkin sujautti sen äitille säilytykseen. Sitä voidaan sitten ihmetellä, kun tulee Juhoa ikävä. Ihan kenelle tahansa meistä. :)

Niin voi käydä aika pian.

Sunnuntain säveliä

Yksi kaikkien aikojen kauneimmista kappaleista. Kevyt ja keväinen, kahden vuoden takaisen häidenalusajan mieleen niin elävästi palauttava. Miun sielunmaisemasta kertova, erityisesti musiikin kautta. Jotenkin tämä sopii taas tähän toukokuuhun, kuukausista kauneimpaan, niin mahdottoman hyvin.

Postia äidille

Lähdin tosiaan mukaan Ipanaisen järjestämään blogimammojen Sinulle on postia -hemmottelutempaukseen. Homma toimii Secret Santa -periaatteella, eli jokaiselle osallistujalle ilmoitettiin sähköpostilla oma salainen ystävä, jolle lähettää voimapaketti sekä huhti- että toukokuussa. Miä mattimyöhäinen lähetin oman pakettini ihan vähän ennen viimeistä mahdollista hetkeä, ja kuittaan oman pakettini saaduksi vielä myöhemmin. Toivottavasti tämä postaus nyt kuitenkin korvaa sen, että jouduit odottelemaan, rakas salainen ystäväni!

Jokunen viikko takaperin postiluukustamme nimittäin kolahti ihanilla värikkäillä postimerkeillä koristettu kirjekuori. Arvasin heti mistä on kyse, ja hihkuen kipitin makuuhuoneeseen pakettia avaamaan. Todella suloisen kortin (jonka jätin kuvaamatta, koska kannessa oli nimeni ja teksti muutenkin kiva pitää henkilökohtaisena) lisäksi paketissa oli kaksi asiaa.

 Yhdistelen tähän postaukseen iloisesti myös Instagram-kuvia. ;)

Salainen ystäväni oli löytänyt inspiraation pakettiin yhden maaliskuisen postaukseni haavelistauksesta, ja se lämmitti mieltä todella. En osaa kuvailla kuinka fiiliksissä olin kun aloin tutkia tuota kirjaa! Perheemme ykköskokki hyökkäsi toki seurakseni huokailemaan toinen toistaan ihanaisemmille resepteille, ja siinä samassa päätin, että tähän postaukseen yhdistän myös ensimmäiset kirjan ohjeilla tehdyt ruokakokeilut. Todistusaineistoa siitä, että kirja pääsi heti käyttöön. ;) (Myönnän heti, että suklaa taisi mennä jo saman päivän iltapäiväkahvin kaverina - ja oli muuten yksi parhaista tummista minttusuklaista ikinä!)

Eilen sitten päätimme viimein ryhtyä tuumasta toimeen. Suurempaa työtä vaativat kokkaamiset (ja siivoamiset ym.) hoidetaan meillä yleensä niin, että Velmu seurailee touhuja Manducasta käsin. Siinä neiti on lähellä ja ehkä siksi usein tyytyväisin. :)

"Maailman parhaat kasvisruoat on keittokirja, jossa on maistuvia kasvisruokareseptejä Lähi-idästä, Afrikasta, Intiasta, Nepalista ja Sri Lankasta - sekä Kaakkois-Aasiasta, Kiinasta ja Etelä-Amerikasta. Kunkin aluekohtaisen jakson alussa esitellään alueen ruokakulttuuria yleisesti: tyypillisimpiä raaka-aineita, tapoja ja tottumuksia sekä ruoanvalmistustapoja. Reseptien lisäksi mukana on usein tarina ohjeen hankkimisesta sekä Chrisin matkalla ottamia valokuvia." (Lähde.) Chris ja Carolyn Caldicott ovat kirjoittaneet ja kuvanneet ainakin näin amatöörin silmään todella kauniin ja asiapitoisen kasviskeittokirjan. Meillä oli pieniä vaikeuksia päättää, mitä herkkuja valmistaisimme ensimmäiseksi! Intia, Nepal ja Sri Lanka -osiosta valkkasimme sitten kolme ruokalajia kynttiläillallistamme varten.

Ruokalistalla oli kashmirilainen gobi, brinjal nalagarhin tapaan sekä narangi pulao. Vapaasti käännettyinä nämä ovat mausteista kukkakaali-currya, chili-jogurttikastikkeen kanssa tarjoiltuja paistettuja munakoisosiivuja, sekä taivaallisen hyvää appelsiiniriisiä. Perheellemme epätyypillisesti minä häärin tällä kertaa keittiössä ruoanlaittopuuhissa, samalla kun Turo hoiti Velmun iltatoimet. Halusin toki olla nyt itse kokkaamassa sitä maailman parasta kasvisruokaa, ja voi vitsi miten riemullista olikaan maistella niitä ihania makuja ruoanlaiton lomassa, ja tajuta, että tästä on oikeasti tulossa hyvää. Eikä mitään ihan semihyvää, vaan todella hyvää. Vaikka itse sanonkin. Ah.

Ruoka oli siis todella onnistunutta, ja Turo oli erityisen fiiliksissä valmistamastani illallisesta. :) Tästä rohkaistuneena uskaltauduin pyytämään meille illallisvieraita tälle päivälle maistamaan noita eilen tekemiäni herkkuja. Uskon, että tuo on vielä parempaa tänään, kun maut ovat saaneet hiukan tasaantua. Vesi kielellä täällä siis odotellaan iltaa. ;)

Eilisillan romanttinen illallinen. :)

Suurkiitos ja halaukset salaiselle ystävälleni tästä ensimmäisestä yllätyspaketista! Tällaiset onnistumisen kokemukset tuovat kyllä iloa elämään pidemmäksikin aikaa. :) ♥

01/05/13

 Turolta saatu synttärikimppu.

Tuli toukokuu, tuli valkeat yöt,
yli lensivät kurkien aurat.
Tuli hiirenkorvalle koivikkovyöt,
nousee oraalle ohra ja kaurat.

Tuli toukokuu, pääsky sanoman toi:
kohta etelä lämmintä antaa.
Sinitaivaalla kiurun viserrys soi.
Tuuli peltojen tuoksua kantaa.

- Einari Vuorela

Keskustorin vappuhulinat 2013.

Vappupäivän aamuna heräsin keittiöstä kantautuviin kolinoihin. Turo valmisti herkkuaamiaisen, jonka toi miulle sänkyyn onnittelulaulun kera, Pellervon puhinan säestäessä. Velmu nukkui melkein yhdeksään, joten saimme syödä aamiaisen rauhassa 30 Rockia katsellen. Aika luksusta! Neidin aamutoimien jälkeen lähdettiin keskustaan vapputoria ihmettelemään. Oli hieman vanha olo, kun olimme torilla jo ennen kymmentä, siellä muiden lapsiperheiden keskellä. Kojujen välissä oli jopa ruhtinaallisesti tilaa liikkua, mitä ihmettä! Törmäsimme tuttuihin ja se oli kyllä niin kivaa, tuli sellainen tunne että on kotiutunut kaupunkiin kunnolla. :) Velmu tympääntyi kuitenkin menoon aika pian, ja olimme kotosalla normaaliin lounasaikaan. Päiväuniajan koittaessa miä leipaisin mustikkapiirakan, ja sitten odottelimme iltapäivää ja vieraita saapuvaksi.

 Pukeutumassa ITSE äitin synttärikaffitteluja varten.

Ja kävihän heitä aivan ihana joukkio kakkukahvilla. Turo oli taikonut kaupan pakastealtaasta todella maukkaan prinsessakakun omalle prinsessalleen - vai joko mä olen kuningatar nyt kun Velmu on olemassa? Yhtäkaikki sitä kehuttiin kovasti. Juhlat olivat leppoisat ja tunnelmalliset, kuulemma hyvin sankarittaren näköiset. :)

Sain lahjaksi mm. Moonrise Kingdom -elokuvan, Barbapapa-vappupallon sekä allaolevan kuvan kukat, jotka miespuolinen(!!!) ystävämme oli valinnut, koska ne muistuttivat häntä hääpuvustani! Olipa myös hyvin samantyylinen kimppu kuin Turon miulle ostama. Kai se sitten on oikeasti miun tyylinen. :)

25-vuotiaana olo ei näin parin päivän perusteella tunnu hassummalta. ;) Olen hurjan iloinen siitä, että nyt on taas kaunis, kaunis toukokuu. On ilo olla toukokuun lapsi! 

Toivottavasti kaikilla teilläkin oli rento ja mukava vappu! :)