17.3.2014

Hengittäkää syvään, nyt on rakkautta ilmassa


Menneellä viikolla sairastettiin ja tallattiin paikoin hyvin tahmeassa arjessa, joten perjantaiaamun koittaessa tuntui erityisen ihanalta pakata kimpsut ja kampsut, jättää Velmu isovanhempien hellään paapovaan huomaan, ja painella kohti pääkaupunkia Turon ja Mimmi-vauvan kanssa. Jäimme junasta jo reilusti ennen lounasaikaa, kävelimme Pasilan, Alppilan ja Vallilan huudeilla ihanasta kevätauringosta nautiskellen, ja päädyimme hotelliimme Siltasaareen sopivasti nälkäisinä. Hakaniemen hallista Soppakeittiön bouillabaissea sekä porkkana-inkiväärikeittoa messiin ja hotellihuoneeseen lounaalle ja torkkumaan. Nautittiin hitaasta perjantaista, Turo poikkesi omilla tutkimusmatkoillaan ja minä nukuin vähän univelkoja pois ja laittauduin iltaa varten. Kultainen Turo vietti illan Mimmin kanssa ja päästi miut ansaittua vapaailtaa viettämään. Taidan olla naimisissa maailman parhaan miehen kanssa. <3

Iltasella hyppäsin metroon ja painelin keskustaan spontaanisti sovitulle illalliselle ihanan ystäväni kanssa. Lasi valkoviiniä ja ihana alkupalalautanen olivat juuri sitä, mitä pitkän raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien jälkeen elämältä kaipasin! Niin olivat myös ihanan helpot keskustelut, vähän vauvoista ja aika paljon kaikesta muusta. 

Vatsa herkkuja pullollaan painelin lempparipariskuntani kanssa Tavastialle Olavi Uusivirran tahtiin rehaamaan. Vitsi miten oli onnellinen fiilis, kun skoolailtiin ennen keikan alkua, ja erityisesti sitten, kun bändi marssi lavalle ja sai vaan heittäytyä musiikin vietäväksi. Ah. Tykkään uudesta Ikuiset lapset -levystä eniten sitten vuoden 2008 Minä olen hullu -lätyn, joka on ehdoton suosikkini Olavin teoksista. Kauas tämä ei kuitenkaan jää, ja kunhan näihin biiseihin saa kytkettyä vähän muistoja, niin voi olla että aika tärkeä levy on tulossa. Mahtava oli keikkakin, ihan huippu ja energinen meininki pojilla ja yleisöllä myöskin.

Ihana oli silti hiipiä hotellihuoneeseen hiukan puolenyön jälkeen toteamaan, että Mimmi nukkui vatsa pullollaan, ja kellahtaa Turon viereen uinumaan. Aamulla keikkaseuralaiseni liittyivät seuraamme aamiaiselle, ja kiepahdimme vielä katsomassa heidän uutta upeaa kotiaan ennen kuin riensimme junaan ja takaisin kotiin Velmun synttäriviikonloppua viettämään. 

Oli kyllä niin kiva pieni irtiotto, kun kaikki meni niin vaivattomasti. :) Josko tästä vaikka alkaisi se vauva-arjen alkusumusta havahtuminen... Pieni pakko taitaa olla, koska tulevina viikkoina täytyisi alkaa ahkerasti siirtää maallista omaisuutta pahvilaatikoihin, jotta se voidaan reilun kuukauden kuluttua roudata toiselle puolelle Suomea. Me ollaan menossa kotiin. :)

16.3.2014

Tuulihattupää 2v!


Kermavaahtoo laitan hattuun - nyt ei estää voi kukaan, täältä tuun!
- Mimi & Kuku: Tuulihattu

Meillä juhlitaan tänään meidän isompaa pikkuista, nimittäin Velmunen täyttää kokonaiset kaksi vuotta. :) Heräsin aamuseiskalta tekemään tytölle lahjaksi luvattua Muumimamman vadelma-banaanikakkua, ja vaikka elämäni ensimmäinen sokerikakkupohja meni ihan plörinäksi, oli kakku kuitenkin juuri sitä, mitä kaksivuotias kakulta toivoi. Kiiiiiiiitos äiti kaikui koko aamun halausten saattelemana. Voi että tuota tyttöä. :')

Viime viikonloppuna juhlittiin Velmun syntymäpäivää yhdessä Mimmin ristiäisten kanssa, ja parin viikon päästä juhlitaan vielä kertaalleen Savon suvun kanssa. Tänään otetaan siis ihan rauhassa. Iltapäiväksi saatiin mieluisia vieraita, ja loppupäivä aiotaan viettää köllötellen, ulkoillen ja leikkien. Suukkoja, haleja ja yhteistä aikaa, eipä sitä sen kummempaa ihminen tarvitse ollakseen onnellinen. Synttäriaamun paketista löytyi vielä enon hankkima SkipHopin ihanainen pöllöreppu, joka selässään Velmu on kuljeskellut koko päivän melko polleana, ja kertonut lähtevänsä "junalla reissuun". Ensi viikolla sitten, tulevia kotikontuja tutkailemaan! ;)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

12.3.2014

Making things happen




( 1, 2, 3, 4 )


Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikalleen? Jostain asiasta tai vaikka ihan koko elämästä on saattanut kantaa huolta päivien tai kuukausien ajan, ja sitten yhtäkkiä kaikki on selvää. Ehkä se johtuu kevätauringosta tai jostain randomista hormonitasapainon muutoksesta, mutta tänään mulle kävi näin, ja nyt on niin hyvä flow ettei mitään järkeä! Haluan muistaa tämän fiiliksen ja ammentaa sen muistosta joskus epätoivon hetkinäkin, siksipä tätä postausta tässä väkerrän. 

Ehkä joku muu saa tästä inspiraation, tai sellaisen tunteen, että vaikea tilanne voi ratketa parhain päin ihan yhtäkkiä, lyhyenkin ajan kuluttua. Koska onhan juttu vaan niin, että me kaikki ollaan aika hemmetin kykeneväisiä, kun vaan uskalletaan ja ryhdytään. Ei mutinoita, tekosyitä tai selityksiä. Se ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla hymy korvissa tai jaksaa tsemppailla, mutta aika paljoon jokainen pystyy silkalla tahdonvoimalla. 

Jos tämä oli siulle itsestäänselvää, niin onnittelen. Mulla meni näköjään lähemmäs 26 vuotta, että ihan oikeasti asian sisäistin. Pieniä suuria unelmia, aijai, niitä vaan todeksi tekemään.

Palaan asiaan myöhemmin, sitten kun saan asiat rullaamaan. Ihanaa keväistä keskiviikkoa!


( Kuva )

5.3.2014

Paastoamaan

 ( Kuva täältä )

Viime yönä istuin puoli neljän aikaan olohuoneen sohvalla syöttämässä unista Mimmiä. Vaikka yön ensimmäinen unipätkä onkin jo onnellisesti vähän pidentynyt sekä vauvalla että äidillä, tarvitsen silti jotain virikkeitä pitämään mut hereillä yösyötön ajan. (Perhepedissä imettäminen ei ole oikein vaihtoehto, koska siinä sammahdan heti kun vauva saa tissin suuhun, ja sitten herätään liivinsuojista ja maidonkerääjistä huolimatta lakanat ja vaatteet aivan märkinä. :/ ) Yleensä selaan Pinterestiä tai luen blogeja, ja viime yönä noissa molemmissa oli yksi aika hallitseva teema: tänään alkanut paastonaika.

Jostain syystä mä innostun tosi helposti tällaisista tietyn ajan kestävistä "haasteista". Olin teininä vuoden ilman karkkia ja suklaata, innostuin Velmun raskauden jälkeen kuntoilemaan juoksukoulun ja erilaisten kuukausihaasteiden avulla. Taidan olla vähän nörtti, mutta mua todella motivoi liikuntasuunnitelmien tekeminen kuukaudeksi eteenpäin, ja etenkin se hetki, kun treenin jälkeen saa vetää raksin yhden päivän yli. ;) 

Joten, koska parhaat ideat tunnetusti tulevat spontaanisti keskellä yötä, päätin muitta mutkitta ryhtyä paastolle! Muutaman asian listasin tavoitteikseni tälle paastonajalle:

1. 40 päivää ilman kahvia ja suklaata. Tämä olisi ollut edessä muutenkin joksikin aikaa, koska pikku-Mimmin vatsa ei tunnu oikein moisia herkkuja kestävän. Muutenkin tarkoituksena on vähentää sokeristen herkkujen kulutusta, ja rajata se vain oikeisiin juhlatilanteisiin.

2. Kuusi viikkoa, joiden aikana meidän huushollissa syödään enenevissä määrin kasvisruokia. Tavoite on se, että yli puolet aterioista olisivat kasvissyöjälle sopivia. Tilasin viime viikolla sopivasti pari kirjaa, joista lienee tässä apua: Saara Törmän Saa vaivata sekä Easy Vegan: Simple Recipes for Healthy Eating. Alkuperäinen motivaatio kirjojen hankkimiselle oli siskoni, joka omituisena joogahippiäisenä suunnittelee vegaaniksi ryhtymistä ( ;) ), mutta nyt noista on sitten hyötyä kotosallakin. Jes! 

3. Kuusi viikkoa, joiden aikana pyrin ostamaan mahdollisimman vähän. (Tällä päätöksellä mukana myös Ekopaastossa!) Tämä tulee ehdottoman hyvään saumaan, koska muuttoviikonloppu on viittä vaille lyöty lukkoon, ja koko tämän härdellin pakkaaminen ja roudaaminen toiselle puolelle Suomea ei ole ihan iisibiisein juttu noiden meidän sinttien kanssa. Ei siis lisää kamaa meille, vaan ennemminkin kaikesta turhasta luopumista. Haluan elää kauniissa, selkeässä kodissa, enkä rojuläjän keskellä.

4. 40 päivää ilman Facebookia. Harkitsin ensin koko sosiaalista mediaa, mutta säälittävää kyllä, siihen olisin tarvinnut vähän pidemmän valmistautumisajan. Ehkä ensi vuonna kunnolla mukavuusalueen ulkopuolelle? Ja jos totta puhutaan, on Facebook ehdottomasti se suurin aikasyöppö, ja niin täysin turha sellainen. Veikkaan Turon olevan todella onnellinen erityisesti tästä päätöksestäni. ;) Toivottavasti tässä ei sitten vaan käy näin:

( Kuva täältä )

... :D Ei kai? No, tässäkin kohdassa on vähän isompi hiljetyminen kyseessä. Pyrin vähentämään kaikkea turhaa koneen ja/tai puhelimen tuijottelua. Valitsemaan kirjan tv-sarjan sijaan. Lopettamaan turhan stressaamisen ja listojen laatimisen, ja nauttimaan hetkistä vaikkapa leikkimällä enemmän tyttöjeni kanssa.

Olkoon nämä muutokset pysyviä mielenmuutoksia, paaston loputtuakin! :)

Raporttia seuraa, viimeistään huhtikuussa 40 päivän kuluttua. Reseptejä toivottavasti jo aiemminkin. :) Onko joku muu ryhtynyt paastoilemaan?