Synttärilotto

Kolmessa päivässä voi tapahtua näinkin paljon!

Lauantaina 35. raskausviikon alkaessa ihmettelin aika tuskastuneena alati venyvää vatsanahkaani. Ylävatsalta alkoi ajoittain kadota tunto jo joitakin viikkoja sitten, kun Ruu punkesi itseään aina vain lähemmäksi kylkiluitani. Auts. Sunnuntaina kävi kamala mylläys ja olin todella levottomalla päällä, ja sanoin Turolle, että jotain tässä nyt tapahtuu. Maanantaiaamuna herätessäni oli ihmeen helppo hengittää, ja peiliin katsoessani vatsan pyöreys oli kadonnut, jättäen jälkeensä tuollaisen "tyynymäisen" tyttömahan. Tiistaina sainkin jo vaappua pingviinin lailla, joten oli perusteltua olettaa, että Ruu laskeutui lähtökuoppiinsa sunnuntain aikana!

Tänä aamuna neuvolassa todettiin vähän sitä samaa. Laskeutunut on, mutta pää heiluu vielä, eli toistaiseksi on vielä se riski, että Ruu saattaa kivuta takaisin ylös kylkiluitani kolhimaan. Mahtavaa. :P

Mitäänhän mikään osa tästä ei sinällään tarkoita. Helposti voidaan mennä helmikuulle kaikista näistä tuntemuksistani huolimatta, ja edelleen uskallan toivoa, että ainakaan Turon veikkaama 23.12. ei olisi Ruun syntymäpäivä. ;) Jotain tuolta väliltä, ehkä? Pyöräytetään nyt kuitenkin synttärilotto vaikka tämän ajoittaisen pingviinikävelyn kunniaksi käyntiin! Spekseistä sen verran, että Velmu laskeutui ja kiinnittyi rv 36+X, ja syntyi spontaanisti viisi päivää ennen laskettua aikaa, rv 39+2 mitoin 3740 grammaa ja 52 senttimetriä. Kontrolliultrassa Ruu kasvoi samalla käyrällä jolla isosiskonsa syntymäpainokin oli, joten jollei mitään mullistavaa ole sittemmin tapahtunut, olisi painoarvio lasketulle ajalle (18.1.2014) noin 3800 grammaa.

Lisäyksenä vielä, että mä olen syntynyt viikoilla 39+3, ja Turo viikoilla 38+0, jos niistä haluaa jotain logiikkaa etsiä lastemme syntymäaikoihin. ;)

Pääasiassa veikataan siis syntymäpäivää, mutta Ruun syntymämittoja voi myös halutessaan veikata! Lähimmäksi veikanneelle lupaan jonkun pienen yllärin sitten. :)

-----

Synttärilotto

veikkaaja / päivä / paino / pituus

Mimsi / 4.1.2014 / 3600 g / 51 cm
Mailis / 9.1.2014 / 2890 g / 47 cm
Maria / 12.1.2014 / 3880 g / 54 cm
Krista / 13.1.2014 / 3780 g / 51,5 cm
Lastenlääkäri Lattune / 13.1.2014 / 3880 g / 53 cm
Elisa / 13.1.2014 / 3164 g / 54 cm
Lotta / 14.1.2014 / 3300 g / 51 cm
Sanna / 16.1.2014 / 3800 g / 54 cm
Täti / 20.1.2014 / 4070 g / 52 cm
H / 22.1.2014 / 3850 g / 51 cm
TePa / 29.1.2014 / 3900 g / 52 cm

Tyttöni mun

"Hehhei äiti!"

Kuinka hassulta tuntuukaan, kun kaikkien niiden kitinöiden, takertumisten ynnä muiden vaiheiden jälkeen voin vapaasti touhuilla kotihommia tai vaikka lukea kirjaa viereisessä huoneessa. Välillä Velmu saattaa kutsua miut katsomaan jotain aikaansaannostaan, esimerkiksi palikkatornia tai sänkyyn nakeltuja pehmoleluja, mutta sitten tulee taas lupa poistua. Jos oma seura alkaa kyllästyttää, saan pienen pyykkiapulaisen tai viereeni sohvalle kömpii kaltaiseni lukutoukka Miinan ja Manun kanssa. "Äiti kiija, tyttö kiija." 

Enkä viitsi edes haikailla sen minua koko ajan tarvinneen pikkuvauvan tai -taaperon perään, koska veikkaan, että Ruun syntymästä alkaa taas aivan uudenlainen takertumisen aikakausi. ;) Toistaiseksi Velmu kuitenkin on luvannut auttaa vauvan hoidossa, sellaisella ihastuneella "oiiiii, joo!" -huokauksella.

Tänään siirryin hoitovapaalta taas äitiyslomalle. :) Sen kunniaksi keittelen itselleni jo päivän toisen kupillisen vadelmanlehtiteetä, tuota armasta kohdunvahvistajaa, ja odottelen pienen tirlittanini heräämistä päiväunilta. Tänään nautitaan vielä tuosta lumisesta kelistä ennen kuin masentavat loskakelit taas starttaavat! 

Sunnuntain säveliä

Yksi jouluisista suosikeistani, ja siitä ihan ehdoton suosikkiversio! 

Kannattaa tsekata koko tuo The Hotel Café Presents Winter Songs -levy, jos se on vielä tuntematon. :) Mulla se taitaa olla nyt neljättä tai viidettä vuotta joulukuun kuunnelluimpia levyjä. Aivan ihana!

Sweet Baby Shower

Lauantaina juhlittiin kahdeksan hengen porukalla meidän pikkuista Ruuta brunssin merkeissä. Järjestin tällä kertaa juhlat ihan itse, mutta siskoni kämppiksineen tarjosivat kotinsa juhlapaikaksi. Se olikin tosi kiva juttu! Oli vähän eri fiilis juhlia kuin kotona olisi ollut. :) Mietin etukäteen hiukan sitä, onko tylsää järjestää vauvakutsut itse, ja vielä toiselle lapselle, mutta yllättäen ystäväni olivat innoissaan mukana juhlimassa toista lastamme ihan niin kuin Velmuakin aikoinaan. Niin sen tavallaan pitäisi ollakin: jokainen lapsi itsessään on suuri ihme. :) Ja kun Suomessa nämä vauvakutsut eivät ole mitään sellaisia juhlia, että kutsun mukana tulisi kilometrin pituinen lahjalista, on miusta jokaisen lapsen juhliminen aivan ok.

Sukupuoliveikkaukset, Turon veikkaus myös mukana :)

Menu

Platino Pink Moscato -kuohuviini alkumaljana

syksyinen juurespiirakka

tomaatti-avokado-basilikaleipäset

fetasalaatti herneillä, vesimelonilla ja cashewpähkinöillä

suklainen appelsiinijuustokakku

valkosuklaa-limeruudut

sweet & sour turkinpippureita

salmiakkipäällysteisiä valkosuklaalakuja

kahvia, jouluteetä, kivennäisvettä, tuoremehua

Juhlamenu oli kasattu raskausajan mielitekojeni pohjalta, ja aika mainio brunssi niistä saatiinkin aikaiseksi! Velmua odottaessani vastaava menu olisi ollut jotakuinkin hapankorppuja ja voita, kilokaupalla irtokarkkeja sekä pari isoa kassillista Hesburgerin kanahampurilaisia. Nam? ;)

Liitutaululle tukkimiehen kirjanpidolla vedettyjen sukupuoliveikkausten lisäksi taiteilin tällaiset synttärilottokupongit. Lähimmäksi veikannut saa sitten jonkun pienen palkinnon, kunhan Ruu päättää maailmaan saapua ja äiti hormonihuuruistaan hieman tokenee. ;) Lisäksi pyysin nimiehdotuksia (joita tulikin tosi mainioita :D), sekä tuollaisia pieniä elämänohjeita Ruun vauvakirjan väliin laitettavaksi. Aika kivoja muistoja jää.

Amerikkalaiset babyshower-leikit ovat mielestäni yleisesti ottaen aika karseita (vai mitä olette mieltä esimerkiksi tästä Pinterestin esittelemästä helmestä?!), enkä miä ole mikään mahakipsien tai vaippakakkujen ystäväkään. Yhden leikin kuitenkin järkkäsin, lähinnä koska Turon kanssa keksimämme palkinto oli jollain tapaa saatava jaettua. ;) Leikkasin siis villalangasta masunympärykseni verran lankaa, ja pyysin vieraita tekemään saman ihan oman arvionsa mukaan. Lähimmäksi osui Velmun kummitäti E, jonka ilme oli aika näkemisen arvoinen, kun palkintoboksi kannettiin hänen nenänsä eteen.

"Siis eihän se vauva ole täällä?!" :'D

Siinä sitten myönsin pitäneeni yhtä pientä salaisuutta noin kuukauden päivät.

Meille tulee toinen tyttö!

Ja vaikka minä alusta saakka odotin oman vaistoni mukaan poikaa, tuntuu pikkusisko aika luontevalta jatkolta perheeseemme. Toki pidämme edelleen mielessä sen, että sukupuoliveikkaus on nimenomaan veikkaus... Mutta sen veikkauksen antoi aika kokenut lääkäri, joka sanoi olevansa 90% varma asiasta. Satavarma tuskin voi ollakaan ennen kuin tavataan pikkuinen tähtisilmä sitten tammikuussa, mutta tältä pohjalta lähdetään. :)

Kaiken jännityksen jälkeen kuppi rauhoittavaa teetä oli paikallaan. ;)

Ja samaan rytäkkään pääsin vielä paljastamaan pikkusiskon nimenkin. Myös Velmun nimen kerroimme läheisillemme jo ennen syntymää, ja julkistimme sen kaikille heti synnytyksen jälkeen lähetetyissä viesteissä. Emme tunne mitään tarvetta nimen salailuun, varsinkaan ristiäisiin saakka, vaan meistä on ihanaa kutsua pientä heti alusta saakka omalla nimellään. :)

Osa miun ja Ruun ihanista lahjoista :) Kannattaa vissiin toivoa asioita ääneen, nimittäin sekä tuo ylempänä näkynyt Muumien perhekalenteri että Mumford & Sonsin live-dvd osuivat aika nappiin. ;) 

Päivä jatkui vielä miulle kovin myöhäiseen iltaan, kun kävimme yhdessä illallisella ja istuskelemassa illanvieton merkeissä muutenkin. Yhden ystäväni kanssa olimme varanneet vielä hotellihuoneenkin, ja ilta päättyi ihaniin kasvonaamioihin ja rupattelutuokioihin. Yhdeksän ja puolen tunnin yöunien sekä ihanan hotelliaamiaisen jälkeen kotiin palasi aika onnellinen äiti :)

Suurkiitos vielä kerran rakkaille ystävilleni aivan ikimuistoisen ihanasta päivästä!

Ja Mailikselle kuvista. ♥ 

Sunnuntain säveliä

Hyvää ensimmäistä adventtia! 

Joulukuun sävelet lienevät pääasiassa suosikkejani joululauluista, mutta taidan aloittaa tällaisella vähän ennalta-arvaamattomalla ihanuudella, johon tutustuin vuosi sitten. Smith & Burrowsin levyä Funny Looking Angels tituleerataan joululevyksi, mutta musta sitä on aika helppo kuunnella jo lokakuussa. Sinne sitten alkaa pikkuhiljaa väleihin heitellä jotain perinteisempiä joululauluja, ja pikkuhiljaa virittäytyä jouluisempaan tunnelmaan. :) Tämä kyseinen kappale olkoon omistettu kaikille niille, joiden eteen tämä vuosi on tuonut kriisin jos toisenkin. Ei se ikuisesti niin jatku, niin täytyy vaan jaksaa uskoa. <3

So tell everyone that there's hope in your heart

Tell everyone or it will tear you apart

The end of Christmas day, when there's nothing left to say

The years go by so fast, let's hope the next beats the last

Tell everyone that there's hope in your heart

Tell everyone or it will tear you apart

The end of Christmas day, when there's nothing left to say

The years go by so fast, let's hope the next beats the last

Jos ette ole vielä kyseiseen levyyn tutustuneet, niin suosittelen erittäin lämpimästi :)

Huomenna voisin tulla kertoilemaan fiiliksiä eilen vietetyistä ihanista babyshowereistani. Kuulemisiin!