20.2.2010

Kolme vuotta sitten oli aurinkoinen talvipäivä, vähän samankaltainen kuin tänään. Turolla oli pitkästä aikaa vapaapäivä töistä, ja me tallustimme lumisia polkuja pitkin Pyhäjärven rannoilla. Olo oli kevyt ja onnellinen, suunnittelimme kesälle ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaamme Tukholmaan, ja nautimme siitä ettei ollut kiire mihinkään. 

Pitkän ulkoilun jälkeen palasimme kotiin saunomaan. Kävimme välillä jäähtymässä parvekkeella, ja kirjoitimme pieniä viestejä huurtuviin parvekelaseihin. Turo väsyi löylyihin ennen miua, ja oli jo pukeutunut ennen kuin ehdin kylpyhuoneesta pois. Istahdin sohvalle hiuksiani harjaillen, Turo toi miulle vesilasillisen (muistan tämän erityisen hyvin, koska se meinasi pian pudota kädestäni!), ja katsoi miua sillein kuin sillä tapana on. Ihan eri tavalla kuin kukaan on miua koskaan katsonut. Sitten se sanoi jotain siitä miten onnelliseksi sen teen ja ties mitä kaunista, ja pyysi miua vaimokseen. Miä kiljuin pääni sisällä ja tuijotin Turoa ihan epäuskoisena, ennen kuin sain soperrettua että tietenkin.

Turo kosi spontaanisti ja ilman sormusta, koska omien sanojensa mukaan ei jaksanut odottaa alunperin suunnittelemaansa päivää. Tuo on miusta aivan ihanaa, ja olen niin iloinen, että miekkoseni uskalsi tarttua tuohon hetkeen ja tunteeseen. Hääpäivän (18.8.2012) päätimme aika pian kosinnan jälkeen, ja muutimme päivämäärää vain neljä tai viisi kertaa tuon jälkeen. Positiivista on kuitenkin se, että jokaisella kerralla hääpäivää siirrettiin lähemmäs eikä kauemmas tulevaisuuteen. ;)