Rescue me to the nightless night

Muonio 020613 23:30.

The country side, the nightless night
You turn the light, I'll feel alright
The country side, I'm hypnotized
Sunshine

I lose my mind, you turn the light
I lose my heart in the country side
Oh satellite, will you take me high?
To moonlight

I lose myself to nightless night
I lose my love on a sweet moonlight
We turned the light
Will you make me fly,
To sunlight?

Oh super fly will you take me high
And take me base where the sun will shine
Take me down to your riverside
To starlight

And take me up to the satellite
The universe screaming I'm alright
Country side, the nightless night
And sunshine

- Husky Rescue

Toukokuun loppua värittivät pitkittyneet kesäflunssat, joka äityi lauman nuorimmaisella aivan korvatulehdukseen saakka. Edellisessä postauksessa hehkuttamalleni keikallekin lähdin ääneni lähes täysin menettäneenä. Kyllä se sieltä kuitenkin hiljalleen palaili, kun tarpeeksi kirkui. ;) Yhtäkaikki, toukokuun viimeisenä päivänä olimme kaikki sen verran hyvässä kuosissa, että suuntasimme "pienelle" kotimaanmatkalle Suomineidon kainaloon, Muonioon. Matkalla pysähdyimme sukuloimaan niin miun kuin Turonkin sukulaisten luo, ja olipa kyllä kertakaikkisen mukavaa. :) Velmu oli ihan elementissään etenkin iäkkäämpien sukulaisten kanssa, ja nautti siitä huomiosta täysillä.

Ajoimme pohjoiseen kolmen päivän aikana, pysähtyen öiksi Jyväskylän ja Oulun tienoille. Ajoitimme kruisailut Velmun päiväuniaikoihin, ja suurimman osan matkoista hän sitten nukkuikin. Välillä pysähdyttiin lounastamaan kivoihin noutopöytiin Pihtiputaalle, Simoon ja paluumatkalla Pelloon ja Kärsämäelle. Kunnon maakuntamatkailua, sanon minä!

Matkan perimmäinen motiivi oli ystävieni vanhempien hopeahääpäivää varten järjestetyt yllätysjuhlat. Minä juhlin melkein millä syyllä tahansa, ja olin aivan innoissani ja liikuttunut, että noin isoa asiaa kuin 25-vuotista aviotaivalta varten järjestettiin yllätyskemut! Ihanaa :) Yllätys onnistui kyllä täydellisesti, ja juhlittavat olivat kyllä todella otettuja tuollaisesta muistamisesta. Juttelin Velmulle siinä juhlinnan lomassa, että ottaa nyt mallia sitten ;)

Minä palasin reissusta junaillen jo kaksi päivää juhlien jälkeen, koska kotosalla odotti monta hoidettavaa asiaa. Muun poppoomme oli tarkoitus jäädä määrittelemättömäksi ajaksi Turon mummolaan Oulun tienoille, kunnes tiistaiaamuna muistin, että Velmulla onkin neuvola torstaina. Ei viitsitty lähteä sitä siirtämään, joten sain perheeni kotiin jo keskiviikkoiltana. Ehtihän siinä ajassa jo aika kova ikävä tullakin hei, joten loppu hyvin kaikki hyvin!

Kaikkiaan reissu oli todella onnistunut ja kaiken vaivan arvoinen. Saatiin melkoista sankari-palautetta kun lähdettiin tällä seurueellamme matkaan (1900 kilometrin matka viiden ajopäivän aikana), mutta meidän neiti on sen verran lunki, ettei se niin mahdottomalta tuntunut. Meidän pesueen lisäksi matkassa oli vielä mukana Turon paras ystävä S, josta oli kyllä ihan suunnaton apu Velmun ja Pellervon kanssa. :) Jospas ensi kesänä uudelleen, vaikka vähän pidemmällä reissuajalla? ;)