Aurinkoista 213-päivää

 ( Kuva )

21. maaliskuuta saattaa aina tuntua miulle jollain tasolla erityiseltä päivämäärältä, koska viime vuonna sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa, aina heinäkuusta 2011 lähtien. Laskettu aikani oli siis tasan vuosi sitten, ja vaikka aavistelin jo etukäteen, että Velmu syntyy tätä päivämäärää aiemmin, oli se silti sellainen "kiintopiste", ja jäänyt todella mieleen. :) 

Vaikka meidän elämämme ei mullistunut 21.3.2012, on tällä päivällä erityinen merkitys lukemattomille perheille ja näiden perheiden läheisille ympäri maailman. Yksi lempibloggaajistani, 47 palasta -blogin Anna-Kaisa, kirjoitti eilen postauksen 213-päivästä, eli Kansainvälisestä Downin syndrooma -päivästä. Käykää ihmeessä kurkkaamassa blogista perheen elämää, ja ihastumassa niihin valloittaviin kuviin ja fiiliksiin, joita Anna-Kaisa postauksiinsa tallentaa!

Syystä tai toisesta en saa upotettua tuota 213-päivän videota tänne, mutta kiinnostuneet voivat kurkata sen täältä. Miulla jäi oikein pyörimään päähän tuo videon loppupuolelle sijoitettu ajatus:

Tärkeää on olla

oman itsensä näköinen

ja pitää vahvasti

kaksin käsin kiinni siitä

mitä elämäksi sanotaan

Tärkeintä on kuulua

johonkin

ja hengittää samaan tahtiin 

sen porukan kanssa

jota perheeksi kutsutaan

- tuntematon  

Eipä sitä tuon paremmin sanoa voi! :)  

Ps. Lupaan, että tämä oli viimeinen "vuosi sitten" -postaus raskauteen ja synnytykseen liittyen. En myöskään aio nyyhkiä täällä 15. heinäkuuta että "kaksi vuotta sitten" tai mitään muutakaan. Jos sen kuitenkin teen, niin... No, saatte päättää itse muistutatteko tästä, ja mihin sävyyn. ;) Tavoitteena on nyt joka tapauksessa se, että seuraavan kerran muisteloidaan maaliskuussa 2014.