Tiistaina saatiin kylään kovin kaivattu tyyppi. Tyttärelläni on sellainen spesiaali side muutamien ihmisten kanssa, ja tämä kyseinen herra kuuluu kyllä siihen joukkoon.
Juho vietti ison osan alkuvuodesta Panamassa ja muualla kaukana, ja palasi Suomeen - ainakin toistaiseksi - viime viikolla. Tiistaina tosiaan pamahti sitten meidän ovelle, ja toi vielä mukanaan ihanaisen siskonsa Ainon, jota en ole nähnyt... no, ihan liian pitkään aikaan. Eli jee! Ja sitähän se Velmukin huuteli vieraiden lähtöön saakka. Ee! Ee! Jjjee!
Tuliaiseksi Velmu sai valita Tyynenmeren rannalta poimituista simpukankuorista mieleisensä, ja pienen empimisen jälkeen sellainen löytyi. Nopeasti hän kuitenkin sujautti sen äitille säilytykseen. Sitä voidaan sitten ihmetellä, kun tulee Juhoa ikävä. Ihan kenelle tahansa meistä. :)
Niin voi käydä aika pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit otetaan ilolla vastaan. :)