17.3.2014

Hengittäkää syvään, nyt on rakkautta ilmassa


Menneellä viikolla sairastettiin ja tallattiin paikoin hyvin tahmeassa arjessa, joten perjantaiaamun koittaessa tuntui erityisen ihanalta pakata kimpsut ja kampsut, jättää Velmu isovanhempien hellään paapovaan huomaan, ja painella kohti pääkaupunkia Turon ja Mimmi-vauvan kanssa. Jäimme junasta jo reilusti ennen lounasaikaa, kävelimme Pasilan, Alppilan ja Vallilan huudeilla ihanasta kevätauringosta nautiskellen, ja päädyimme hotelliimme Siltasaareen sopivasti nälkäisinä. Hakaniemen hallista Soppakeittiön bouillabaissea sekä porkkana-inkiväärikeittoa messiin ja hotellihuoneeseen lounaalle ja torkkumaan. Nautittiin hitaasta perjantaista, Turo poikkesi omilla tutkimusmatkoillaan ja minä nukuin vähän univelkoja pois ja laittauduin iltaa varten. Kultainen Turo vietti illan Mimmin kanssa ja päästi miut ansaittua vapaailtaa viettämään. Taidan olla naimisissa maailman parhaan miehen kanssa. <3

Iltasella hyppäsin metroon ja painelin keskustaan spontaanisti sovitulle illalliselle ihanan ystäväni kanssa. Lasi valkoviiniä ja ihana alkupalalautanen olivat juuri sitä, mitä pitkän raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien jälkeen elämältä kaipasin! Niin olivat myös ihanan helpot keskustelut, vähän vauvoista ja aika paljon kaikesta muusta. 

Vatsa herkkuja pullollaan painelin lempparipariskuntani kanssa Tavastialle Olavi Uusivirran tahtiin rehaamaan. Vitsi miten oli onnellinen fiilis, kun skoolailtiin ennen keikan alkua, ja erityisesti sitten, kun bändi marssi lavalle ja sai vaan heittäytyä musiikin vietäväksi. Ah. Tykkään uudesta Ikuiset lapset -levystä eniten sitten vuoden 2008 Minä olen hullu -lätyn, joka on ehdoton suosikkini Olavin teoksista. Kauas tämä ei kuitenkaan jää, ja kunhan näihin biiseihin saa kytkettyä vähän muistoja, niin voi olla että aika tärkeä levy on tulossa. Mahtava oli keikkakin, ihan huippu ja energinen meininki pojilla ja yleisöllä myöskin.

Ihana oli silti hiipiä hotellihuoneeseen hiukan puolenyön jälkeen toteamaan, että Mimmi nukkui vatsa pullollaan, ja kellahtaa Turon viereen uinumaan. Aamulla keikkaseuralaiseni liittyivät seuraamme aamiaiselle, ja kiepahdimme vielä katsomassa heidän uutta upeaa kotiaan ennen kuin riensimme junaan ja takaisin kotiin Velmun synttäriviikonloppua viettämään. 

Oli kyllä niin kiva pieni irtiotto, kun kaikki meni niin vaivattomasti. :) Josko tästä vaikka alkaisi se vauva-arjen alkusumusta havahtuminen... Pieni pakko taitaa olla, koska tulevina viikkoina täytyisi alkaa ahkerasti siirtää maallista omaisuutta pahvilaatikoihin, jotta se voidaan reilun kuukauden kuluttua roudata toiselle puolelle Suomea. Me ollaan menossa kotiin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit otetaan ilolla vastaan. :)