16.3.2014

Tuulihattupää 2v!


Kermavaahtoo laitan hattuun - nyt ei estää voi kukaan, täältä tuun!
- Mimi & Kuku: Tuulihattu

Meillä juhlitaan tänään meidän isompaa pikkuista, nimittäin Velmunen täyttää kokonaiset kaksi vuotta. :) Heräsin aamuseiskalta tekemään tytölle lahjaksi luvattua Muumimamman vadelma-banaanikakkua, ja vaikka elämäni ensimmäinen sokerikakkupohja meni ihan plörinäksi, oli kakku kuitenkin juuri sitä, mitä kaksivuotias kakulta toivoi. Kiiiiiiiitos äiti kaikui koko aamun halausten saattelemana. Voi että tuota tyttöä. :')

Viime viikonloppuna juhlittiin Velmun syntymäpäivää yhdessä Mimmin ristiäisten kanssa, ja parin viikon päästä juhlitaan vielä kertaalleen Savon suvun kanssa. Tänään otetaan siis ihan rauhassa. Iltapäiväksi saatiin mieluisia vieraita, ja loppupäivä aiotaan viettää köllötellen, ulkoillen ja leikkien. Suukkoja, haleja ja yhteistä aikaa, eipä sitä sen kummempaa ihminen tarvitse ollakseen onnellinen. Synttäriaamun paketista löytyi vielä enon hankkima SkipHopin ihanainen pöllöreppu, joka selässään Velmu on kuljeskellut koko päivän melko polleana, ja kertonut lähtevänsä "junalla reissuun". Ensi viikolla sitten, tulevia kotikontuja tutkailemaan! ;)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

2 kommenttia:

  1. Haha voihan sokerikakkupohja! Tehtiin niitä kkto:ssa varmaan kerran viikossa ja vieläkin kaikuu opettajan sanat korvissa, että "kakkupohjaa pitää vatkata vähintään kymmenen minuuttia!" eikä vatkauksen jälkeen saanut kopistaa vatkainta kulhon reunoihin, ettei kakkupohja "säikähdä" :D Vieläkin naurattaa, vaikkakin ihan asiaa se ope puhui. Se tuli huomattua kun koetti oikoa ohjeiden kanssa :D Miten niinkin yksinkertainen asia voi olla niin vaikea? Vähän kuin ruskeakastike!
    Mutta ihanan kiitollinen ja onnellinen Velmu! <3

    Ja vitsit, itsekin tiirailin täällä tuota reppua, kun Velmun lahjaa pohdin! Onpa huippua, että eno sen antoi! Voin ihan kuvitella Velmun polleuden ja riemun ^__^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sen oppii sitten vaan kokemuksen kautta. Olisikin ihanaa osata leipoa sillein näppituntumalla, että heti tietäisi kuinka paljon vielä täytyy vatkata tai kohottaa tai lisätä jotain ainesosaa. :) Ehkä joskus!

      Mä olen myös ihastellut noita SkipHopin reppuja Velmun odotusajasta saakka. Oon iloinen, että eno otti vinkin vastaan ja hankki tuollaisen Velmulle. Neiti on pakkaillut sinne mm. sen teidän antaman juomapullon moneen kertaan ja ollut lähdössä matkaan. Muutaman kerran on tullut hätä kun reppu on ollut kadoksissa - eli selässä. Noinko nuorena se alkaa! ;D

      Poista

Kommentit otetaan ilolla vastaan. :)