Talven ankara moreeni lohkeaa, ja unkarinsyreenit puhkeaa

"On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin."

- Nuuskamuikkunen

Jules kruisaa.

Perjantaiaamuna ystäväni Maria nappasi miut kyytiin ja lähdettiin jo tammikuussa lukkoon lyödylle roadtripille, Pirkanmaalta kaukaiseen itään, Joensuuhun. Oltiin liikkeellä niin monta kuin tarvitsee -pysähdyksen tekniikalla, ja vajaan kuuden tunnin ajomatkaan niitä tarvittiin lopulta kolme. Matkan aikana käytiin jättämässä tervehdyksiä tutuille, moikkamassa miun mummia, ja napattiin mukaan kolmaskin matkalainen, jonka kotiin oltiin suunnistamassa. Porukkamme neljäs matkasi yhdeksän tuntia bussilla pääkaupunkiseudulta, ja nautti valehtelematta jokaisesta sekunnista. ;)

Kuutisen vuotta sitten Irc-gallerian ihmeellisessä maailmassa alkoi muodostua tämä meidän porukka, jonka kaikki jäsenet tiesivät silloin toisensa jotenkin, mutta vain Maria tunsi meidät kaikki. Jossain vaiheessa ilmoille nousi ajatus siitä, että meidän pitäisi kokoontua samaan kaupunkiin hengailemaan. Syksyllä 2009 vietettiin sitten ensimmäistä miittiä Lahdessa, ja näistä kokoontumisista tuli sellaisia henkireikiä, että tämä kuluneen viikonlopun reissu oli jo yhdeksäs laatuaan. :) Tytöistä on tullut miulle rakkaita ystäviä, ja esimerkiksi miun ja Turon häissä Maria oli yksi kaasoistani, ja Jules ja Mailis lauloivat sekä vihkitilaisuudessa että hääjuhlassa.  

Tänä viikonloppuna laulettiin kaikki, kun lauantai-iltana ajelimme ympäri Joensuuta, kuunnellen Spotifysta ihania ysärihittejä - täysillä, kuinkas muutenkaan. Söimme paljon ihanaa ruokaa, ja kilistelimme Julesin valmistuneen opinnäytetyön kunniaksi. Päivitimme kuulumiset, ja tällä kertaa ne olivat pääasiassa ihania tai ihanan haikeita. Nautimme aurinkoisista kevätaamuista juomalla kahvia parvekkeella, ja rämähtelimme nauruun tuon tuostakin. Joensuussa oli ihan täysi kevät, ja sääennusteista huolimatta aurinko paistoi täydeltä taivaalta.

Lauantaiaamun yksinäiseltä kävelyretkeltä Joensuun Matkailijasatamasta.

Tämän possen merkityksen huomaa ehkä parhaimmin siinä vaiheessa, kun ollaan kukin lähdössä omiin suuntiimme yhdessä vietetyn ajan jälkeen. Fiilis on rentoutunut, inspiroitunut ja jaksava. Näiden naisten kanssa voi puhua mistä tahansa, mutta myös heittää kaikki huolet ja velvoitteet hetkeksi unholaan, ja uppoutua Freestylerin tai Baby One More Timen nostalgisuuteen. Ja kuinka tärkeää se onkaan! Meidän kotiin palasi eilen illalla matkustamisesta rättiväsynyt, mutta muuten aivan eri tavalla energinen vaimo ja äiti. Välillä on tosi hyvä, kun saa pienen hetken ajan olla ihan vain oma itsensä, ilman kenenkään muun aikatauluja tai tarpeita. Ja ikävöidä, omia rakkaita ihmisiä, sänkyä ja kotia. Niin näitä tuttuja kuvioita sitten jaksaa ilman uupumista. :) Kiitos tytöt antoisasta ajasta yhdessä, ja Julesin avomiehelle kärsivällisyydestä vierailumme aikana! ;)