Miulla ja Turolla on ollut ilo kutsua näitä maisemia "takapihaksemme" jo yli neljän vuoden ajan. Kesästä syksyyn ja talvesta kevääseen ja taas uudelleen näissä maisemissa on lenkkeilty vaihtelevalla, alati kasvaneella kokoonpanolla.
Nuoren pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti muuttui avioparin ja koiranpennun huusholliksi. Neljä päivää Pellervon kotiutumisen jälkeen tärisin epäuskoisena kylppärin lattialla positiivinen raskaustesti kädessäni häämatkatuliaisemme ilmiannettua itsensä. Velmua odotellessamme saimme onnenkantamoisella (tai kohtalolla?) asunnon vain kahden kadun päästä, emmekä joutuneet luopumaan rakkaista huudeista.
Olen ihan superiloinen siitä, että Ruukin saa syntymänsä jälkeen muuttaa hetkeksi nykyiseen kotiimme. Jos kaikki menee edes suunnilleen alustavien suunnitelmien mukaan, on maisemanvaihdos lähellä. Aivan liian lähellä miun herkistelyyn taipuvaiselle mielelleni, jonka pitää saada hyvästellä ja haikailla aikansa ennen kuin on valmis ottamaan seuraavan askeleen.
Vaan on se muutos hyvästä. Elämän liikettä. Ja koti on aina siellä, missä ihana ei-enää-niin-pieni perheenikin on.
Aivan ihanat maisetmat, en kestä. Ihan mielettömän näköistä! Ja uu onko teillä uusi koti jo kiikareissa? :)
VastaaPoistaNiin on, vuodenajasta riippumatta :) Tuo eilisaamun auringonnousu oli pakko käydä ikuistamassa neuvolasta kotiin lyllertäessä, kun värit ja valot oli niin ihanat...
PoistaJa joo, on! :) Pari muuttujaa tässä matkalla vielä on, mutta helmi-maaliskuussa varmaan tiedetään jo enemmän.
Jännää! Uusi koti on aina kivaa muutosta :)
PoistaOlen kyllä niin kateellinen teidän takapihastanne. :)
VastaaPoistaTäällä on oikein hyviä perheasuntoja kuule. ;)
PoistaMä tiedän! Mutta tuo työssäkäyvä osapuoli jupisee, että on liian pitkä työmatka, kun joutuu bussia vaihtamaan ja nyyh. ;(
PoistaNo se on tietty (tavallaan) totta. Voisko se vaihtaa johonkin toiseen ketjun puljuun? ;)
Poista